Vuonna 2017 kirjoitin näin:
“Minulla on visio. Vuoden päästä tämän sivuston avaamisesta olen itsenäisempi, tyynempi ja määrätietoisempi kuin nyt. Voi olla, että vuosi venyy kahdeksi, mutta toistaiseksi se on tavoitteeni.”
Nyt on vuosi 2022. Pandemian kourissa tässä on saanut opetella tyytyväisyyttä ja tyyneyttä monella tavalla, jota ei vuonna -17 osannut arvatakaan.
Vietin puoli vuotta halaamatta vanhempiani syksyllä 2020, ja se tuntuu nyt mahdottoman kaukaiselta. Lapsuudenperheeni on säästynyt koronalta melkein kolme vuotta, mutta nyt joulukuun 2022 alussa kolme viidestä on saanut viikon sisällä kotitestistä positiivisen tuloksen.
Pandemia on laittanut minut harjoittelemaan uusia mielentaitoja kuten epävarmuuden ja epätietoisuuden sietämistä. Olen myös ollut kaksi vuotta masennuslääkityksellä.
En ole varma, toimiiko se parhaalla tavalla. Käytin ensin yhtä lääkettä, ja ensimmäiset pari viikkoa se tuntui saavan minut täyteen energiaa. Sitten seuraavat kaksi vuotta tunsin muuttuvani yhä välinpitämättömämmäksi omistani ja läheisteni asioita.
Kesällä olin vahingossa kuukauden ilman lääkkeitä. Se ei ollut hyvää aikaa. Vietin sen lähinnä omissa oloissani kovassa helteessä yrittäen tehdä töitä mutta epäonnistuen päivä toisensa jälkeen. Itkin pitkästä aikaa paljon.
Lopulta sekä aiempi tunnottomuus että tämä murheen alho saivat minut lääkäriin.
Alkusyksyllä vaihdoin toiseen lääkkeeseen. En ole huomannut sillä olevan oikeastaan mitään vaikutusta. Enemmän mielialaani ja tyyneyteeni on vaikuttanut se, että muutin keväällä asumaan yksin. Oma asunto on ollut suunnaton rauhan ja tyytyväisyyden lähde.
Pari päivää sitten tämän toisen lääkkeen annosta nostettiin. Odotan mielenkiinnolla, onko sillä vaikutusta suuntaan tai toiseen.
Jos olisin vuonna 2017 tiennyt, että tulevina vuosina syön masennuslääkkeitä ilman että koen sillä olevan juuri vaikutusta mielialaani, olisin saanut varmaankin raivokohtauksen. Miten voin olla noin tossu, eikö oma hyvinvointini kiinnosta sen vertaa että ottaisin yhteyttä lääkäriin? En tiedä, mikä lamaannus siinä oikein tuli. Ehkä seuraavat viisi vuotta antavat perspektiiviä ja selityksen.
Mielettömän tyyni 